Noin 90% long-covideista kärsii PEM-oireesta, joka on tyyppimerkki ME/CFS:stä. Tsekatkaapa muutkin oireet läpi, kuulostaako tutulta? Ainakin minulle suurinosa näistä on aivan arkipäivää. Sopivan (ärhäkän) (virus)infektion jälkitila kun nyt sattuu aiheuttamaan samanmoisia oireita samanmoisella seurauksella tarkemmasta aiheuttajasta riippumatta. Olisi itse asiassa kovin kummaa, jos näin ei olisikaan, tyyliin "Olit autokolarissa Saabissa, vammasi ovat täysin erilaiset kuin jos olisit autokolarissa Skodassa".
3.4.3 Post-Exertional malaise (PEM)
The
survey asked participants whether they have experienced “worsening or
relapse of symptoms after physical or mental activity during COVID-19
recovery”[[23]]. Borrowing from Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS) terminology [[24]],
this is referred to as post-exertional malaise (PEM). 89.1% of
participants (95% confidence interval 88.0% to 90.0%) reported
experiencing either physical or mental PEM. PEM was triggered at various
time points after exertion, (Fig. 8a) and, for the majority of respondents, lasted for a few days (68.3%, 66.4% to 69.6%, Fig. 8b).
The survey asked participants whether they have experienced “worsening or relapse of symptoms after physical or mental activity during COVID-19 recovery”[[23]]. Borrowing from Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS) terminology [[24]], this is referred to as post-exertional malaise (PEM). 89.1% of participants (95% confidence interval 88.0% to 90.0%) reported experiencing either physical or mental PEM. PEM was triggered at various time points after exertion, (Fig. 8a) and, for the majority of respondents, lasted for a few days (68.3%, 66.4% to 69.6%, Fig. 8b).
Toki osalla long covid kärsivistä on myös elinvaurioita, esim. keuhkoissa tai sydämessä. On kuitenkin huomionarvoista, että lääkäritkin myöntävät, että nämä vauriot "eivät selitä suurinta osaa oireista" ja toisaalta ME/CFS potilailtakin löytyy erilaisia elinvaurioita, joihin lääkärit sanovat aivan samalla tapaa, että ne "eivät selitä suurinta osaa oireista".
Mikäli ME/CFS-sairauteen olisi panostettu vuosikymmenten aikana edes hitusen verran ja lääkärit olisivat edes hitusen tietoisia, minkämoisesta sairaudesta on kysymys, miten se voidaan diagnosoida ja miten helpottaa potilaiden oireita, long-covid ei varmastikaan olisi tullut mitenkään yllättäen, eivätkä potilasparat olisi näin pahassa tilanteessa, kuin mitä nyt ovat. Mutta kun ennakkoasenteet, ylimielisyys, potilaiden oireiden mitätöinti, kansainvälisen tutkimustiedon huomioimatta jättäminen, tiedehuijaukset ja vakuutuslääketiede ovat saaneet vuosikymmenet jyllätä lääkäreiden ja koko (etenkin julkisen) terveydenhoidon kentällä, niin ei ihme, että sotkussa ollaan ja pahasti.
Jostain hassusta ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesta syystä kuitenkin lienee selvää, että long covid potilaat tulevat saamaan edes jotain apua vaivoihinsa ja sosiaalietuuksiinsa, kun taas ME/CFS potilaat luultavasti eivät. Tämä on kyllä asia, mistä on syytä nostaa esille syrjintä- ja yhdenvertaisuusnäkökulma, ei voi olla niin, että de facto sama sairaus de facto samalla syyllä aiheuttaa täysin erilaisen suhtautumisen riippuen siitä, mikä virus on taustalla ollut! On räikeän eriarvoistavaa, että ME/CFS potilaat tunnutaan edelleen jättävän oman onnensa nojaan, koska ovat sairastuneet "väärään aikaan" ja "väärästä viruksesta", vaikka lopputuloksena on käytännössä täysin sama sairaus, kuin mitä covid-19 on aiheuttanut siitä kärsineille potilaille!
Long covid potilaat on joko jätettävä aivan samalla tavalla heitteille, kuin mitä ME/CFS potilaat on jätetty - tai sitten ME/CFS potilaat on huomioitava aivan samalla tapaa kuin long covid potilaat tullaan huomioimaan. Mikä tahansa muu menettely on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista syrjintää sairauden (nimen) perusteella. Tätä kannattaa kaikkien ME/CFS potilaiden muistaa ja painottaa AINA, on kyse sitten sosiaalietuuksista, hoidoista tai mistä tahansa!
