Vakuutusoikeus valehtelee hätäpäissään voidakseen hylätä hakemuksen

Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli tiukkana vakuutusoikeudelle ja katsoi, että ME/CFS potilaita ei saa syrjiä suhteessa muihin sairauksiin ja objektiivisia tutkimuslöydöksiä sairaudesta ei saa vaatia, jos niitä ei sairaudessa ole saatavilla (koska niitä ei muissakaan sairauksissa vaadita joissa niitä ei ole saatavilla). Lisäksi on silti tehtävä yksilöllistä harkintaa ja tarvittaessa annettava etuus, jos sen antamatta jättäminen saattaa vammaisen henkilön kohtuuttomaan asiaan.

Nyt asiasta tuli päätös vakuutusoikeudessa, jossa kuntoutustuki evätään siitä huolimatta.

Vakuutusoikeus keksii uudet selitykset, kun vanhat on osoitettu yhdenvertaisuuslakien ja vammaisten oikeuksien vastaisiksi: Objektiivisen tutkimuslöydöksen puutteeseen sairauden taustalla viittaamisen sijaan (jonka yhdenvertaisuusvaltuuttu de facto piti epäpätevänä perusteena) viitataankin "orgaanisen tekijän osoittamattomuuteen sairauden taustalla". Eli: Objektiivinen tutkimuslöydös muuttuu "orgaaniseksi" ja sairauteen liittyvä tutkimuslöydös muuttuu "sairauden taustalla" olevaksi! 

• Ero objektiiviseen tutkimuslöydöksen ja orgaanisen tekijän osoittamattomuuteen on ainakin oman käsitykseni mukaan se, että objektiivinen tutkimuslöydös on mikä tahansa objektiiviseksi katsottavan tutkimuksen tulos jossa löytyy poikkeavuuksia, vaikkapa mielialatutkimus yhdistettynä lääkärin havaintoihin...kun taas orgaaninen tekijä on selkeästi osoitettavissa oleva elimellinen vaurio tai vamma, esim. aivokasvain. Tietenkin vakuutusoikeuden kannattavampaa vaatia jälkimmäistä selitystä, koska sitä on suurimmassa osassa esim. psykiatrisia sairauksia mahdotonta osoittaa ja näin voidaan evätä kuntoutustuet sitä hakevilta.
  
• Ero sairauteen liittyvällä tutkimuslöydöksellä ja sairauden taustalla olevalla tutkimuslöydöksellä on ainakin oman näkemykseni mukaan se, että ensin mainittu on sairauteen liittyvä löydös (esim. veritulppa aiheuttaa sydäninfarktin) ja jälkimmäisenä mainittu on sairauden taustalla olevan asian perimmäinen syy (ikä ja korkea kolesteroli tai hyytymistekijämuutokset aiheuttavat veritulppia). Luonnollisesti on helpompaa osoittaa kiistatta se, että veritulppa aiheuttaa sydäninfarktin, kuin sen, että korkea kolesteroli aiheutti veritulpan. Näin ollen vakuutusoikeuden on kannattavampaa vaatia, että sydäninfarktin saanut potilas ei saa kuntoutustukea, jos ei voida osoittaa, että kolesteroli on aiheuttanut veritulpan, joka sitten aiheutti sydäninfarktin - veritulpan ja sydäninfarktin yhteys kun olisi helposti todistettavissa.

Vakuutusoikeus kuitenkin rikkoo näillä perustella ja niihin vedoten yhdenvertaisuuslakia, koska se kuitenkin yhä myöntää kuntoutustukia mm. skitsofreenikoille ja masennuspotilaille, vaikkei heillä voida heidän sairauteen liittyen osoittaa orgaanista tutkimuslöydöstä, puhumattakaan tekijää sairauden taustalla! Yhtälailla vakuutusoikeus rikkoo yhdenvertaisuuslakia, koska se myöntää liikenneonnettomuudessa halvaantuneille kuntoutustukia, vaikka tekijää liikenneonnettomuuden taustalla ei ole voitu osoittaa, jos hieman saivarrellaan.

Vääristelyn ja yhdenvertaisuuslakien rikkomisen lisäksi vakuutusoikeus oli kuitenkin pakotettu myös valehtelemaan törkeästi päätöksessään.

Vakuutusoikeus valehtelee törkeästi, kun se esittää, että hakijalla ei ole muita sairauksia ME/CFS lisäksi tai ainakaan niitä ei ole tutkimuksilla todettu! Kyllä, vakuutusoikeus aivan ns. pokkana valehtelee näin räikeästi ja suorasti päätöksessään, koska ymmärtää, että mikäli se myöntäisi tosiasiat, tulisi kuntoutustuki myöntää. Hakijalla on todettu asianmukaisin tutkimuksin mm. vaikea masennus, vaikea uniapnea, POTS ja eräitä synnynnäisiä neurologisia sairauksia. Vakuutusoikeus kuitenkin valehtelee, että näitä ei olisi olemassakaan, eikä muutenkaan tietenkään mainitse niitä millään muotoa päätöksessään, vaikka luonnollisesti jokaisessa lääkärinlausunnossa, hakemuksessa ja valituksessa vakuutusoikeuteen ne on nimenomaisesti mainittu työ- ja toimintakykyä merkittävästi heikentävinä todettuina sairauksina hakijalle. Kyse on siis järjestelmällisestä valehtelusta, jota vakuutusoikeus harrastaa, kun se on joutunut huomaamaan, että lain ja syrjintäkieltojen vuoksi sen pitäisi myöntää kuntoutustuki ME/CFS potilaalle. 

Viranomaisen tai vastaavan valehtelu virallisissa yhteyksissä, kuten vakuutusoikeudessa, on rikos. Ainakin seuraavat rikosoikeudelliset pykälät nousevat pakostakin mieleen:

• 15. luku 2§: Perätön lausuma viranomaismenettelyssä tai vaihtoehtoisesti 15. luku 3§: Törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa
• 33. luku 2§: Törkeä väärennös
• 36. luku 2§: Törkeä petos
• 40. luku 8§: Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen
• 40. luku 9§: Virkavelvollisuuden rikkominen

Pakostakin tulee toki mieleen, onko taustalla myös esimerkiksi: 16. luku 14§: Törkeä lahjuksen antaminen tai vaihtoehtoisesti 30. luku 7a§: Törkeä lahjominen elinkeinotoiminnassa ja 30. luku 8a§: Törkeä lahjuksen vastaanottaminen elinkeinotoiminnassa. Jokuhan vakuutusoikeuden vakuutuslääkäreiden palkkojen lisäksi heidän konferenssimatkat, luentopalkkiot ja vastaavat lahjuksenomaisen rahoittamisen maksaa ja maksajina lienee nimenomaan erilaiset vakuutusyhtiöt, jotta ne saisivat mieluisiaan päätöksiä vakuutuslääkäreiltä ja säästäisivät rahaa.

Miten tästä eteenpäin?

Pitää konsultoida yhdenvertaisuusvaltuutettua, mitä hän tuumaa asiasta ja miettiä, olisko syytä tehdä asiasta siitä riippumatta tai sen lisäksi rikosilmoitus. Tietenkään rikosilmoitus ei mihinkään johda, koska Suomi ei ole oikeusvaltio, mutta onpahan tehty ainakin ja tämäkin tosiasia taas kerran todistettu kaikelle kansalle. Yhdenvertaisuusvaltuutettu voinee viedä asiaa eteenpäin myös esim. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen ja vastaaviin paikkoihin.

Muuta toimintaa on vaikea ajatella. Koska muut sairaudet voidaan kokonaan jättää näköjään huomioimatta vakuutusoikeudessa, mitä järkeä on niistäkään hakea objektiivisia tutkimuslöydöksiä? Ja koska objektiivisia tutkimuslöydöksiäkään ei kerran hyväksytä, vaan pitäisi löytää "orgaaninen syy sairauden taustalla" niin eihän sellaista ole edes mahdollista löytää mistään mitenkään näissä tapauksissa. Umpikuja.

Tulee toki väkisin mieleen jo sekin vaihtoehto, että päätöksen tehneet ihmisvihamieliset vakuutuslääkärit Harri Isohanhi, Pekka Patrakka, Pekka Jylhä, Anne Kiiski, Jonna Voima ja Anne Usmi saattaisi jollain muulla tavalla vastuuseen jatkuvasta valehtelustaan, ihmisoikeuksien ja vammaisoikeuksien polkemisesta ja ihmisten elämän tuhoamisesta. Vaikkapa jollain tavalla, jonka seurauksena saisi itse varmuudella pysyvän elatuksen ja kodin veronmaksajien kustantamana. Ehkä asiat muuttuvat vasta, kun joku toimii niin ja vakuutuslääkärit joutuvat itse jatkossa miettimään myös sitä vaihtoehtoa, että heidän valinnoillaan on konkreettiset seurauksensa myös heille itselleen, eikä vain heidän uhreilleen.