Voiko GET toimia käytännössä?

GET (Graded Exercise Therapy) on eräiden, sittemmin melkolailla huuhaaksi osoittautuneiden tutkimusten mukaan tehokas hoitomuoto CFS/ME/SEID:iin (yhdessä psykoterapian kanssa). Oletetaan nyt ajatuksen vuoksi, että se voisi toimia teoriassa. Kysymys on, voiko se toimia käytännössä?

Lähtökohta GET:ssä on, että potilas lisää päivittäistä rasitustaan hitaasti asteittain. Liian vähän rasitusta ei nosta kuntoa ja liikaa rasitusta romahduttaa kunnon. Rasitusta lisätään esimerkiksi aloittamalla ja lisäämällä päivittäisen kävely/hölkkälenkin määrää, joka voi olla aluksi vaikkapa 100m ja lisääntyy vaikka joka päivä 10m matkalla. Jos vointi romahtaa (tulee selviä PEM-oireita tai olemassaolevat PEM-oireet pahenevat), lasketaan matkaa esimerkiksi 20m ja yritetään uudestaan nostaa sitä sitten vaikkapa parin päivän päästä taas 10m/vrk. Tärkeintä on pysyä tarkasti tuossa siedettävässä rasitusikkunassa ja korottaa sitä pikkuisen kerrallaan päivittäin. Kuulostaa helpolta.

Nimenomaan kuulostaa helpolta.

Onkin helppoa, jos potilas on vuodepotilas, jolla ei ole muuta elämää = rasitusta päivässään ja jonka päivät ovat täysin identtisiä toistensa kanssa. Tai jos potilas on robotti, joka aktivoidaan suorittamaan GET ja tämän jälkeen palaamaan lataukseen/inaktivoidaan hänet. Mutta todellisessa elämässä näin ei ole. Todellisessa elämässä potilaan pitää laittaa ruokaa, siivota, käydä kaupassa, hoitaa lapsiaan, asioitaan, käydä suihkussa ja toisinaan tavata muitakin ihmisiä. Melkoinen osa CFS/ME/SEID potilaista ei saa kuntoutustukea, joten heidän pitää lisäksi olla töissä tai työllistämispalveluissakin. Kaikki näistä toimista aiheuttavat rasitusta. Miten potilas voi ottaa ne huomioon päivittäistä kävely/hölkkälenkkiä suunnitellessaan? Jos hän ei ota niitä huomioon, hän ylirasittaa itseään sinä päivänä, kun rasitusta on enemmän ja alirasittaa itseään sinä päivänä, kun rasitusta on vähemmän. Keskimääräistä päivää kun ei koskaan elämässä ole.

Onko olemassa jotain taulukkoa, josta voisi laskea tyyliin "kauppareissu, lyhyt, lähikauppa, -50m" ja "suihku, pitkä -30m"? Tai "jätin suihkun tänään väliin, +20m" ja "en ole siivonnut koko viikkona +40m"? Onko olemassa jotain keinoa pisteyttää päivän rasitus ja pitää kirjaa siitä, paljonko on rasittanut tänä päivänä ja paljonko voi ja pitää vielä rasittaa tänä päivänä, jotta rasitus on nousujohteista ja kunto kasvaa? Onko olemassa jotain menetelmää, joka voisi ottaa tässä rasitusikkunassa pysymisessä huomioon esimerkiksi flunssan, vatsataudin tai migreenin - jotka kaikki ovat melkoisia rasituksia potilaan elimistölle? Onhan meillä askelmittareita ja aktiivisuusrannekkeitakin, joita voisi käyttää?

Ei ole. Ei todellakaan ole.

Askelmittari mittaa askelia, ei kuormaa ja rasitusta. Suihkussa seisominen on melkoinen rasitus potilaalle, mutta askelmittarin mukaan siinä ei ole "mitään". Lisäksi kuuma suihku rasittaa enemmän kuin kylmä suihku. Askelmittari ei myöskään tiedä, askellatko portaita vaiko tasaista maata tai onko sinulla kantamuksia. Askelmittari ei myöskään osaa mitata neurologista ja psyykkistä rasitusta mitenkään, eikä tietenkään flunssaa, vatsatautia tms.

Aktiivisuusranneke voi olla parempi, jos se mittaa pulssia. Pulssin noustessa liikaa se antaa hälytyksen ja potilas vähentää rasitustaan. Pulssi voi olla kohtuullinen mittari rasituksesta, mutta ottaen huomioon potilaiden dysautonomiaoireiden (esim. POTS), pulssi voi nousta, vaikka rasitusta olisi hyvinkin vähän, jos potilas vain seisoo paikallaan. Toisaalta pulssi voi nousta kohtuuttomastikin psyykkisestä rasituksesta. Lisäksi on syytä muistaa, että monilla CFS/ME/SEID potilaista fyysinen rasitus ei nosta pulssia normaalisti, päinvastoin, pulssi voi rasituksessa jopa laskea!

Huonolta siis näyttää.

Moni CFS/ME/SEID tietämätön alkaa tietenkin tässä kohtaa inttää, että "terveetkin voivat kohottaa kuntoaan, vaikkeivat päivän rasitustaan pystykään tarkkaan mittaamaan". Niin pystyvätkin. Terveiden ihmisten elimistö ei kärsi PEM-oireista kuin äärimmäisen voimakkaan rasituksen jälkeen (ja silloinkin hyvin lyhyen aikaa) ja heidän solujensa kyky hapenottoon ja energianmuodostukseen, sekä muutenkin sietämään rasitusta on parempi: Heillä on "enemmän pelivaraa". CFS/ME/SEID-potilailla ei ole.

Terveet ihmiset eivät käytä kehon koko tehoja ja voimia päivittäisiin askareisiin. Keskimääräisellä CFS/ME/SEID potilaalla jo pelkät normaalit päivittäiset toimet aiheuttavat enemmän rasitusta, kuin mitä keho kestää. Tämän vuoksi heillä onkin jatkuvasti PEM-oireita. Kun rasitusta on jo normaalistikin enemmän mitä keho kestää, ei tietenkään edes GET mukainen ratkaisu ongelmaan voi olla lisätä rasitusta vielä entistä enemmän!

Eikö muka ole mitään mahdollisuutta käytännössä toteuttaa GET:iä? Entä osastohoito ja fysioterapia?

Teoriassa CFS/ME/SEID potilaat voisi ottaa osastolle, jossa on minimoitu kaikki ärsykkeet: Valot, äänet, hajut, jne ja heitä voisi pitää siellä vuodepotilaana. Toisin sanoen, kaikki toimet tehtäisiin vuoteisiin, jotta he eivät rasita itseään liikaa. Kun sitten PEM-oireilu helpottaisi - jos helpottaisi, voitaisiin aloittaa kevyt rasitus fysioterapeutin ohjaamana, jota lisättäisiin joka päivä. Tämä voisi toimia kyllä...Mutta...

1. Missään ei ole moisia tiloja, eikä valmiuksia, eikä resursseja hoitaa CFS/ME/SEID-potilaita tällä tapaa, eikä kyllä haluakaan terveydenhuoltojärjestelmällä.
2. Moinen osastohoito kestäisi kuukausia, jopa vuosia, siihen ei ole resursseja, eikä haluakaan terveydenhuoltojärjestelmällä.
3. Mitä tapahtuu, kun potilaan kunto on saatu kohotettua ja hän on kotiutuskunnossa? Hänen CFS/ME/SEID ei ole tietenkään parantunut, siihen ei ole parantavaa hoitoa olemassa - vaikka kuntoa on kohotettukin. Hän päätyisi kotiinsa ja oltaisiin jälleen alkupisteessä: Mahdotonta kontrolloida tarkkaan rasituksen määrää ja laatua.

Mutta eivätkö jotkut ole parantuneet GET:llä tai ainakin saaneet kuntoaan lisää?

Tämä on hyvin kiistanalainen aihepiiri. Varmaa näyttöä siitä, että käytännössä kukaan oikeasti CFS/ME/SEID sairastava olisi koskaan parantunut CFS/ME/SEID:stä GET:llä, ei ole olemassakaan. Kannattaa lukea aiempi blogikirjoitus "Voiko CFS/ME/SEID:sta parantua?" Mikäli olet lukenut tämän blogikirjoitukseni huolella, voit toki perustellusti itsekin miettiä, että millä logiikalla potilas voisi GET:llä parantua, kun sitä on käytännön olosuhteissa mahdotonta "oikeaoppisesti" edes toteuttaa kenenkään? (Jos siis yhä uskomme, että edes teoriassa GET:llä voisi parantua...jotain, jota ei ole kyllä syytä kenenkään uskoa.)